se on ihan varmaa, että kevyt keski-ikä on saapunut kun suurin nautinto on kasata hyvin maatunutta mullantuoksua(hevosen kakkaa..) kukkapenkkiin. nämä kauniit kevätpäivät ovat saaneet minut aivan hulluksi ilosta, sillä löysin sitä vihdoin! hahhaa- te kaupunkilaiset ette niin vaan löydäkään moista ihmettä!

sama ihana sonnantuottaja hevosterapeutti sai minut muistamaan erään vanhan tutun Rooman liepeiltä. kaikki tiet vievät roomaan periaatteella- kaikki tuntuvat nyt haluavan mennä Italiaan jossain vaiheessa. koska olen asunut siellä monta vuotta oma kaipuuni ei ole kovin kova. ehkäpä hyvä, vanha ystävä olisi näkemisen arvoinen, sen myönnän. muuten pystyn tekemään kotona ihanaa pastaa, kaivelemaan basilikaa maasta ja rucola on jo kylvetty...

tosin me emme ikinä yllä sellaiseen dolce vita ajatteluun täällä kuin italialaiset osaa .. elämisen keveyteen,leikkisään liitoiteluun, nauruun ja turhamaisiin ulkoisiin asioihin. kauneutta arvostetaan meillä aivan liian vähän. tarkoitan muutakin kuin mallikauneutta. pihojen, ruoka-annosten, sanojen, eleiden ja arjen kauneutta.

sitä minä juuri ravitsin levittämällä hevosen humusta pihaan-- ja kas kesällä minua hyväilee kukkaloisto!