Mahtavaa tulla vaparilla kotiin, jossa vaahteranlehdet pyörii nurkissa. Vili istui kaksi tuntia ja tuijotti pihaa, taloa, huusi ulvoen: mä oon täällä- huomaaks kukaan???  kukaan ei kai huomannut. me hissuteltiin saunaan. kaikki näyttää ihan erilaiselta, niin kotiselta, värikkäältä.

Ihminen tarvitsee eri olomuotoja huomatakseen tavallisuuden hurman. me nautimme citivilskeestä, se huomattiin viikonloppuna. Ihana ingognito olo. puhtaat valkoiset  seinät ja minimalistinen tavaramäärä. nyt tietenkin alan kerätä kamaa täältä vintiltä.

shoppailun itu: käyt katsomassa kaupassa uusia ja huomaat että se MUN OMA vanha pöytä, jonka olen hylännyt on sittenkin TOSI SIISTI. siis ekoa.