Kun tulee iso tuntematon möhkäle sisätiloihin ihmiselle, menee voimattomaksi. Voi vain rukoilla ja toivoa että kirurgilla on skarppi olo. Kuvittelimme miten kirurgi syö aamupuuron, ajaa duuniin. Jaaha- se olisi sitten leikkauksessa nuori nainen, kahden pienen lapsen äiti. Omituinen möhkäle kasvaa siellä sisällä. Saanko sen hienosti pois?  Hän ryhtyy töihin...

Me emme voi tehdä mitään. Odottaa, toivoa, että se möhkäle ei ole paha mörkö vaan joku tilapäinen hattivattikasvain. Rakas ihminen, joka on ollut elämässä aina se läheisin. Eihän voi edes kuvitella, että hänelle tapahtuisi jotain pahaa. Ihan terve ihminen? 

Alkaa pyytää enkeleiltä lisää aikaa, kärsivällisyyttä, lupaan etten enää valita kylmästä ilmasta ja jäisistä tiestä...  Lupaan olla parempi ihminen! Kaikki on kuin perhosen siiven hengähdys...