Menossa hautajaisiin ja mietin muistolausetta. Serkkuni eli yli 80 vuotta ja oli rakastettu tytar, mamma ja ihminen. Leonardo da Vincin lause, Samoin kuin uni on onnellinen hyvin sujuneen paivan jalkeen, kuolema on onnellinen hyvin eletyn elaman jalkeen. Taidan ottaa sen. 

Serkkuni sai 4 mukavaa lasta ja he ovat olleet rakastavia, laheisia. Aviomiehen, sen toisen joka oli kotona  ja teitte asioita yhdessa. Hoiditte yhteisia liiketoimia, kunnes se loppui. Oli serkullani hyvin eletty elama. Dementoituneena kunnan hoitokodissa viimeiset vuodet eivat tee siita huonoa elamaa. Se vaan voi kayda. 

Ymmarsin oman serkkuni olemassaolon vasta viime vuosina. Tajusin sen, etta olemme serkkuja. Meidan 30 vuoden ikaeromme oli lapsena liikaa. Liehuin sita paitsi maailmalla silloin ne vuodet. Serkkuni oli kotona ja hoiti lapsiaan. Nyt aikuisena keskustelimme minkalaiset veljekset olivat nama saman perheen pojat, meidan isamme....  Toinen oli kauppaneuvos ja toinen kaupallinen johtaja. Heilla oli kuitenkin se sama ote, huolehtiva, rakastava. Perheestaan pitivat huolta loppuun asti. Olivat hieman hiljaisia herroja, mutta todellisia herrasmiehia.  Minun isani nousi poydasta seisomaan, kun nainen lahti poydasta. Nosti hattuaan kun kaupungilla tuli joku tuttu vastaan. Se on sita mennytta maailmaa.

En ole itkuinen, kun menen hautajaisiin. Saan olla mukana suuressa tapahtumassa, jossa jaamme isan puolen suvun kanssa yhteisen, arvokkaa kokemuksen. Saatamme serkkuni hautaan ja muistelemme yhdessa. Se on arvokasta. Toki hieman surullista.

Yksi aikakausi paattyy. 

ps. olen yrittanyt saada macistani ne yl'pisteet enka onnistu! se saa minut itkemaan....