Katsoitteko? Vaan ihmeitten ihme oli eilen illalla kun tuli se kaksi dokkaria; Johan on Venninen! Mikä renesanssi ihminen konsanaan. Miten hullulta tuntuu jos valitamme jostain, kun tämä herra omatoimi ei edes ajatellut valitella sokeana, yksin, heiniä syöden ja kalastaen. Ne kaikki luolaräjäytykset kyllä hirvitti, mutta onko sittenkin vaarallisempaa ajaa vaikka italian autostradalla? Nykyisin ihailen vanhoja ihmisiä. Heissä on jotakin niin vahvaa ja virtuoosimaista energiaa.

Nähdessäni tämän Johan on Venninen- ohjelman olin niin ylpeä meidän omista, puhtaista asioista. Tietenkään en pysty luopumaan kaikista tuontiasioista, sillä joskus on saatava vaikka ranskalaista juustoa tai nautittava ulkomaista parsaa.. vaan lisään omaa luonnonkasvintuotantoani ja alan syödä heinää. Se on niin mahtavaa ja yksinkertaista, mutta sitä ei vaan tajua. Omalle puolisolleni on edelleen suurin yllätys kun tein kerran horsmasalaattia. Niin paljon kuin olen yrittänyt brassailla kaikilla kansainvälisillä keittotaidoillani... senhän siis arvaa. Nyt voikukkaa, pihlajaa ja koivunlehtiä, ehkä ripaus basilikaa ja ruoholaukkaa- syntyy uusi viherkastike. Miksi aina pestoa?