tämä uusi vuosi on alkanut kirjoittamisella. gastronomisen identiteetin mietiskely etenee tasaisella varmuudella. saan aikaan silloin tällöin jopa jonkun oivalluksen, josnka uskon muuttavan maailmaa. on vain ryhdyttävä ja alettava naputella. niin ne asiat syntyvät.

meillä oli syväluotaavat keskustelut italian ystävän sadun kanssa. ne omat ojat on vain kaivettava itse. ei voi muuta , koska kukaan toinen ei ota sitä lapiota käteensä. tämän ojavertauksen sain oman talon peruskorjauksesta, koska jouduin konkreettisesti kaivamaan salin lattian läpi ns. paskavettä varten ojaa. olin aivan hämmästynyt- koska kuinka olisin voinut kuvitella sellaista työtä silloin toimistoaikoinani? eihän kukaan osakkeessa kaiva yhtään mitään, korkeintaan hiuksia viemäristä.

kirjoittaminen on vaikeampaa kuin ojankaivaminen- mutta ei suinkaa raskaampaa. se on niin kevyttä, että tuntuu ettei se työtä oikein olekaan...