olenkohan ihan vanhanaikainen, kun minusta on mukavaa olla aviovaimo. olin aivan tyytyväinen parisuhteessa, avopuolisona olemiseen, mutta nyt jotenkin olo vapautuneempi, onnellinen ja tasapainoinen. tämä johtuu siitä, että järjestimme yllätyshäät samalla kun juhlimme 100-vuotisjuhlaamme iässä ja talossa. rakastan yllätyksiä! elämä on antanut niitä paljon vuosien varrella.

sanoisin, että tämän hyvin muuttuvan maailman virrassa tuo iänaikainen tapa yhteen liittyä aviopuolisoiksi on upeaa. sanokaa mitä sanotte! ymmärrän, että sinkuista se saattaa kuulostaa joskus lällyltä, eronneista happamalta ja vanhuksista ---- tutultako? jos elämässä ei olisi rakkautta, niin mitä sitten olisi? rakkaus on tärkeää monilla tasoilla. oman itsensä ympärillä sitä esiintyy kovasti ja sehän on tietyssä määrin tarpeellista. lähimmäisenrakkaus on kaiken perusta. koko maailmaa syleilevä rakkaus on myös tärkeää- emmehän hallitse tätä kaikkea lainkaan yksin.

olen siis aivan vaaleanpunainen rakkaudesta. ja nautin siitä , sekä uudesta pannukahvikokemuskesta. kaivoin esille papukahvia ja sytytin puuhellan. keitin kahvin yli, jotta sen tuoksu leviää keittiöön. expresso on hyvää,  vaan nyt kone jää hetkeksi kaappiin. vaihteeksi suomalaista kuparipannukahvia, jeee! miksi rakkaudesta puhutaan niin vähän arkipäivinä?