Oivallus tuli yllättäin. Olin miettinyt vuoden verran miten elämää tulisi järjestellä tulevaisuudessa. Olin jo tehnyt paljon muutoksia vuoden mittaan. Vähentänyt turhia sijoituksia, järkeistänyt kuluja, panostanut läheisiin. Työskentelyni oli usein projektiluontoista. Mielenkiintoisia työtehtäviä matkailun ja elintarvikkeiden parissa. Isoja, uusia asioita toteutettuna käytäntöön. Palvelutehtäviä, joissa sain neuvoa, auttaa ihmisiä pääsemään ratkaisuun.

Yht`äkkiä ymmärsin, että omat aktiiviset työvuodet ovat jo yli 30 vuotta. Nyt tilanteen salliessa ja yleisen työtilanteen ollessa melko rauhallinen, teen jotain aivan muuta. Tuntuu helpottavalta. En väistä vastuutani. Suoritan omassa elämässäni edelleen hyvän veronmaksajan roolia ja maksan veroni.

Olen kerran aikaisemmin saanut oivalluksen. Ihan lähelläni oli vanha vaarintalo, jota kukaan ei halunnut omistaa. Katselin sitä aikani ja kun se siirtyi perinnön kautta minulle, päätimme yrittää korjata sen. Aikaa kului muutama vuosi ja siitä tuli meille loistava, ekologinen koti.

Pitkäjänniteisyyttä, omaa tahtoa, paljon työtä. Sitä se vain vaati. Antoi silti enemmän kuin otti! Vaikka kaikki sanoivat, että se on vanha paska. Emme uskoneet, vaan pidimme päämme. Aina kun avaan Sepänpellon portin, tunnen tulevani  omaan kotiin. Nyt on tulossa uusia projekteja. Se ei sulje pois omaa golfharrastustani tai gastronimiset taitoni eivät katoa. 

Jos haluaa ihan uusia kokemuksia, on oltava valmis luomaan ne itse. Aika saa nyt näyttää ja kevät aloitetaan taas uusin mielin. Olen onnellinen monesta asiasta;, veljestä, veljentyttäristäni, ystävistäni. Tunnen olevani olemassa tavalla, jota en ole ennen tuntenut. Elämä tarjoaa myös aktiivisten työvuosien jälkeen niin paljon tehtävää! Lupsakkaa elämää, johon maalaan itse raamit ja sisällön. Hyvää Uutta Vuotta 2014!