Rakastuuko ihminen paikkaan vai sen paikan ihmisiin? kamppailen kysymyksen kanssa.

kaikista maailman paikoista valitsemme aina tämän saman maailmankolkan kun tulee loma. minulle maailmankansalaiselle kävisi joskus vaikka joku ihanan lämmin hömpöttelypaikka; pariisit, lissabonit, azurit, gotlanti tai skotlantikin on näkemättä. olemme tehneet täällä paljon yhdessä; ne muistot ovat suloisia ja kantaa usein pitkälle.

aamun pelastaa tuttu kaurapuuro, kahvi ja takkatuli. teen raikkaan kävelylenkin tallukat paukkuen, järvi on jäässä... en uskalla kuitenkaan kävellä siellä. kävelen ja mietin.

täällä on hiljaisuutta, täällä on rauhaa.