joskus on luovuttava - jotta saa tilalle jotain. asuin kerran Kouvolassa kasarmialueella, se oli vanhaa aluetta, keisarinaikainen puisto näkyi ikkunoista. seinät olivat paksut ja huoneiston tunnelma sai kodin tuntumaan jotenkin ainutlaatuiselta. ajattelin, että en koskaan luovu tästä.  mutta sitten kaikki voi muuttua. rakennat itse jotakin omaa ja vanhojen kasarmien charmi ei enää ole sama. kaikki tutut lähtevät kaupungista, vanhemmat kuolevat.

nyt on ihan hyvä elää muualla, vanhassa talossa edelleen. luopuminen on viisautta. jos vaan älyää mistä milloinkin pitäisi luopua??  usein niistä omista tavoistaan pitää kiinni kynsin hampain.  elämä näyttää - uskon.