kokkina olo on todella raskasta. mutta toisaalta missä muussa työssä voi perehtyä ihmisen gastronomiseen identiteettiin laajemmin? nyt vihdoinkin näen ihan oikeasti miten ihmiset syövät? mitä he syövät? kuinka he kokevat ruoan suhteessa tapahtumaan.

kun raahaudun kotiin ja olen aivan rätti, en ajattele muuta kuin lepoa. heti kun olen taas saanut nukkua vähän, alkaa päässäni pyöriä haudutetun punakaalin resepti tai miten saan posssun ulkofileen meheväksi? on todella kehittämistä! aina asiat voi tehdä paremmin, eikä se tarkoita sitä että ne nyt tehtäisiin huonosti.

antakaa sellainen resepti, mitä ette koskaan unohda! sehän vaikuttaa koko elämän ajan. perjantaina aion tehdä läskisoosia. sitä meidän mummo aina teki. mitenköhän saan sen maistumaan mummolta....