Vili oli maailman paras kissa. 

kuvittelen, että sillä on nyt siivet ja se voi lennellä ympäriinsä, syödä niin paljon kuin haluaa, lonkat ei vaivaa, hyppiä korkealle, pitää kiinni pihareviiristä, ei tarvitse matkustaa autolla, linnut laulelee sille ja kaikki on hyvin siellä kissojen taivaassa.  en voi kuvitella, että se olisi jäänyt siihen pahvilaatikkoon, joka haudattiin peräpellon savimaahan. ei hän se niin mene! eihän se voi siellä olla! 

minulla on kamala ikävä, haikea olo ja saatan purskahtaa itkuun milloin tahansa. en ole yhtään tottunut olemaan ilman vilkkua. vili siellä ja vili täällä. eilen kun siivosin, niin nuuhkin jopa sen ihanaa makeaa kissantuoksua. olisiko sitä jäänyt jonnekkin? karvoja ainakin vielä on.  ihanaa vilin karvoja on vielä autossa! 

en koskaan voi hankkia uutta kissaa, koska tämä oli maailman paras! kaipaan sinua vili!