työnteko on kivaa, vaikka se on joskus kuin rottakoneessa olisi. vapauden hinta on kova, aikataulut kovat. mutta en silti haluaisi pelkkää vapautta. nyt se vapaus on hankittu ja voin istua haaveilemassa, tekemättä mitään. en tunne loma-ahdistusta. oma aikani on parasta. saan kirmailla sinne tänne, olla kirmailematta. vaikka ilma on pilvinen ja en jaksa mennä edes ulos kasvimaalle, niin nautin kodistani, odotan rakasta miestäni tulevaksi. 

eilen oli jotenkin vaikeaa lähteä kaupungista yksin. mutta lähdin silti. haahuilin illan kotona ja muistelin taas monia asioita, suuria menneitä tapahtumia. kuinka onnellinen elämä syntyy, toisin kuin nuorena luulin ihan omatekoisista asioista. itsetehdystä piirakantuoksusta, puhtaasta kodista, yhteisestä haaveesta, tasapainosta asioiden kanssa. 

sitä se on, elämä: tasapainoa haaveiden ja arjen kanssa. myöntää myös omat virheensä, oppia niistä. en voi saada kerralla kaikkea, vain pienen palan haukkaan ja sekin riittäää.....  siis piirakka....