tuomi kukkii navetan vieressä. eilen tulin sepänpellolle... kasvimaa on muuttunut muutamassa päivässä. yksi kurkuntaimi ehkä lopahti....tänään teen niille katepeiton vanhoista lehdistä että ne jaksaisivat paremmin. aamuaurinko käy hyvin kurkkupenkkiin, se on hyvä merkki.

muuten koko piha alkaa rehottaa, jokainen päivä tulee uusi kukinto. viime vuonna en nähnyt kun kullero kukki. se on työlle uhrautumisen hinta. aika paljon. mutta kun lämpöaalto iski, kaikki muuttui myös stadissa. ihmiset juoksivat ulos harrastamaan.

istuimme siiten koko illan ulkona Mirjan kanssa ja lopuksi vielä saunoimme. ei olisi malttanut mennä sisälle ollenkaan. selvitimme taas monenlaista asiaa toisillemme ja itsellemme. sitähän se ystävyys on. sitä tietä mitä itselleen kuuluu kun sen saa kertoa siitä toiselle. alan selvitä vilistä.... vaikka heti kun olen yksin, niin sen pikku haamu astuu nurkan takaa esiin ja naukaisee, nuolee kättä ja katsoo vihreillä silmillään.