olihan taiteitten yö! mahtavaa samoilla ison kaupungin katuja, joka oli täynnä ihmisiä, iloisia taide-esityksiä, lämmin ilma. siis, ihan kuin olisin ollut jossain muualla kuin täällä pohjolassa. nyt on taas niin viileä, että äitipuoleni pelkää uuden jääkauden tuloa. Tuleeko nyt uusi jääkausi? Haluan vastauksen!  olen yrittänyt lakata kuluttamasta turhaa, kierrätän oliivipurkkini, ajan fillarilla, jollen aja hiljaa autolla... ja silti pelottaa, että kuis käy. Vaan en pysty syömään pelkästään oman maani perunoita, nam ja papuja, nam. Joskus minun on pakko syödä myös pastaa, oliiviöljyä, pestoa, viiniä....

kaikkea ulkomaan paheita. puhumattakaan siitä, että me lähdetään ylihuomenna jonnekin alaspäin ... siis kreetalle. se vaan tuntuu niin hyvältä.  mutta suomaisuus minussa estää hehkuttamasta liikaa. en halua, että muut tuntevat jäävänsä tänne jääkauden syleilyyn tarpomaan yöpakkasten kourissa. kirkkaat pakkasyöt ovat kyllä kauniita ! vaan ei se lämmin tähtiyö tunnu kovin pahalta ajatukselta.... jassas vaan:) ne sanoo, psihimuu... sieluni. se on kauniisti sanottu.   tiedän että tulee ikävä kotoväkeä.

joskus on vain lähdettävä, JOTTA VOI PALATA. vanha totuus. voikaas hyvin